Kantor Sirkku Ratus spelar orgel och Anne Havunen piano medan Minna Grönthal sjunger. Också Kauhajoen veteraanikuoro, kören Poutapilvi, Kauhajoki kyrkokör, stråkorkestern från Panula-opisto, med flera, medverkar i konserten som direktsänds på Yle radio 1. Orsaken till att konserten sänds från Kauhajoki, är att Finlands riksdag verkade där från den 2 december 1939 till den 12 februari 1940. Bomberna föll då över Helsingfors.

Riksdagens talman Eero Heinäluoma höll tal på både finska och svenska:

Arvoisat sotiemme veteraanit, edustajakollegat, hyvät kauhajokelaiset ja hyvä juhlayleisö! Ärade krigsveteraner, ledamotskolleger, bästa Kauhajokibor och ärade festpublik! Kolme neljävuosisataa sitten kansakunta oli itsenäisyyden ajan kaikkein vaikeimmassa paikassa. Vaikka vaaran merkit olivat näkyvissä ja suursota oli runsas kaksi kuukautta aikaisemmin käynnistynyt Saksan hyökkäyksellä Puolaan, olivat suomalaiset uskoneet järjen voittavan sodanlietsonnan. Näin ei käynyt. Neuvostoliiton hyökkäys ja taivaalta tippuvat pommit herättivät koko kansakunnan maailmanpolitiikan kylmään arkeen marraskuun 30 päivän aamuna. För tre kvartssekel sedan stod vårt folk inför den svåraste situationen under hela självständighetstiden. Trots att signalerna om fara fanns och ett storkrig hade utbrutit drygt två månader tidigare, när Tyskland anföll Polen, hade finländarna trott på att förnuftet segrar över krigshetsen. Men så blev det inte. På morgonen den 30 november vaknade hela folket upp till världspolitikens kalla verklighet när Sovjetunionen gick till anfall och bomber föll från skyn. Eduskunta kokoontui 30.11. väistötilaan, Vallilan työväentalolle. Samana iltana eduskunta teki päätöksen siirtyä Kauhajoelle. Heti ensimmäisenä sotapäivänä muutama pommi oli pudonnut aivan eduskuntatalon lähelle, Luonnontieteellisen museon pihalle. Museon ikkunat ja lasikot menivät pommituksessa rikki ja silloin osa museossa olleista elävistä käärmeistä luikerteli kadulle. Illan aikana niitä yritettiin pyydystää kiinni. Tämä tapahtuma jätti jälkensä myös kansanedustajiin. Silloinen kansanedustaja Antti Rantamaa kertoi, että siitä lähtien hänen alitajunnassaan koko talvisodan aikana soivat sanat ”käärmeet ovat päässeet irti!” Nämä sanat, ” Rantamaa kertoi, ” vaivasivat minua katsellessani sitä mieletöntä hävitystä, mitä sodan raivo sai aikaan. Nämä sanat kuvasivat niin sattuvasti sodan onnettomuutta.” Talvisodan ensimmäinen päivä Helsingissä oli pimeä. Muistot pimeästä kaupungista toistuvat sen aikaisten kansanedustajien kertomuksista. ”Takanamme kajasti tulipalojen loimu, muuten kaikki oli sysimustaa ja pimeätä, sillä valaistus oli tarkoin sammutettu ja kielletty. Meillä oli kyllä kauppakujalta kiireessä ostetut taskulamput, mutta niitä ei saanut käyttää, koska yöpommitusten odotettiin alkavan.” Juuri ennen rautatieasemalle lähtöä kansanedustajat tulivat vielä kerran eduskuntatalolle. ”Tuntui uskomattomalta harhanäyltä, kun me kansanedustajat kuljeskelimme pimeässä suuren eduskuntatalon käytävillä etsien vaatekomeroista ja työhuoneista mukaan otettavia tavaroita. Minä etsin taskulampullani valaisten istuntosalin laatikostani kyniä ja papereitani. Pimeän istuntosalin valtavaa tilaa halkoivat pienten taskulamppujen pistävät valojuovat. Me liikuimme talossa kuin varkaat ja hyypiöt, valoja välttäen ja melua karttaen. Tämä oli puhuva todistus siitä, mihin me olimme joutuneet.” Näihin kertomuksiin verrattuna Kauhajoki edusti rauhaa ja valoa. Kun eduskunnan juna saapui Kauhajoen asemalle joulukuun ensimmäisenä päivänä, sakea lumipyry vähitellen lakkasi. Kansanedustajat pääsivät pimennetyistä junavaunuista Pohjanmaan valoisan taivaan alle. Vastaanotto Kauhajoella oli äärimmäisen ystävällinen. Kiireessä rautatieasemalle oli hankittu autoja ja hevosrekiä, joilla kansanedustajat kuljetettiin kotitalousopistolle. Siellä tarjolla oli lihakeittoa ja tietenkin sauna. Eduskunta työskenteli Kauhajoella kaksi ja puoli kuukautta, järjesti 34 täysistuntoa ja hyväksyi yhteislyseon juhlasalissa mm. valtion vuoden 1940 tulo- ja menoarvion. Sen aikaisille kansanedustajille jäi tästä ajasta hyvin mieluisia muistoja. Kuten edustaja Uuno Raatikainen muisteli: ”palvelu Kauhajoella oli ensimmäisestä päivästä viimeiseen erinomaista, myös kohteliasta ja ystävällistä. Havaitsimme heti tultuamme, että olemme erittäin tervetulleita. Oli aivan ihmeellistä, miten nopeasti talojen naisväki sai suuren joukon eduskuntavieraitaan sovitetuksi niihin kodikkaisiin oloihin, missä kansanedustajat asuivat.” Jokainen läsnä ollut kansanedustaja huomasi, kuinka evakkoaika Kauhajoella muutti eduskuntaa. Puhemies Väinö Hakkila sanoi Kauhajoella valtiopäivien päättäjäisissä, että ”milloinkaan meidän kansanedustajien välit eivät ole muodostuneet niin läheisiksi kuin näillä valtiopäivillä. Me olemme muodostaneet todella yhteisen suomalaisen perheen. Puoluerajat ovat hävinneet, kun isänmaan suuret kysymykset ovat liittäneet meidät läheisesti yhteen." Hyvät juhlavieraat, Ärade gäster, Tänään tunnemme suurta kiitollisuutta 75 vuotta sitten Suomea ja sen itsenäisyyttä puolustaneille sotiemme veteraaneille. He olivat valmiita uhraamaan kalleimpansa, oman hengen ja terveyden. He lähtivät sotaan sivuilleen vilkuilematta, ilman tietoa taistelun lopputuloksesta. Kiitollisuudenvelkamme näille miehille ja naisille ei koskaan tule kokonaan suoritetuksi. Heidän uhrauksensa vaikuttavat vielä tänäänkin; suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan menestykseen, kansakuntamme arvostukseen ja puolustustahtomme uskottavuuteen muiden silmissä. Annamme arvoa myös kotirintamalla puurtaneille ja tuon ajan päättäjille. Vaaran hetkellä he kokoontuivat yhteen ja laittoivat suuret asiat pienten asioiden edelle. Eduskunta teki tuolloin täällä Kauhajoella oman roolinsa kansakunnan eheytyksessä, sotaponnistelujen hyväksi mutta koko ajan rauhaan tähdäten. Kiitollisuudella muistamme tuon ajan päättäjiä ja tämän alueen asukkaita, joiden työ osaltaan mahdollisti kansanvallan häiriöttömän toiminnan. I dag känner vi stor tacksamhet gentemot våra krigsveteraner, som för 75 år sedan försvarade Finland och dess självständighet. De var redo att offra det dyrbaraste de hade, nämligen sitt liv och sin hälsa. De drog ut i krig utan att blicka åt sidan och utan vetskap om hur kampen skulle sluta. Vår tacksamhetsskuld till dessa män och kvinnor kan aldrig återgäldas helt och hållet. Deras uppoffringar är synliga än i dag: vi har ett framgångsrikt välfärdssamhälle, vi är ett respekterat folk och vår försvarsvilja är i alla avseenden trovärdig. Vi värdesätter också dem som arbetade på hemmafronten, och dem som fattade besluten under krigsåren. I farans stund sammanträdde de och lät de stora frågorna gå före de små. Här i Kauhajoki fullföljde riksdagen då sin egen roll för att ena folket, för att stödja krigssträvandena, men ändå hela tiden med freden i blickpunkten. Vi minns med stor tacksamhet den tidens beslutsfattare och invånarna här i trakten. Deras insatser bidrog till att demokratin kunde fungera utan störningar. Vaikeutemme tänään - työttömyys, talouden vaillinaiset kasvunäkymät, puuttuvat verotulot ja puutteet julkisissa palveluissa - ovat sittenkin kovin kovin pieniä siihen verrattuna, mitä meitä edeltäneet sukupolvet kovana pakkastalvena 1939-1940 kohtasivat. Epävarmassa, pimeyden täyttämässä maailmassa kansakunnan olemassaolo oli kyseessä. Kaiken kylmyyden keskellä käärmeet olivat vapaana. Olen varma, että tämän päivän suomalaiset, myös kansakunnan päättäjät osaavat arvostaa historiaamme ja osaavat antaa arvon edellisten sukupolvien uhrauksille. De svårigheter vi möter idag – arbetslösheten, de dåliga tillväxtutsikterna, de sviktande skatteinkomsterna och bristerna i de offentliga tjänsterna – är ändå väldigt, väldigt små i jämförelse med det som de tidigare generationerna tvingades möta under den hårda köldvintern 1939–40. Då handlade det om nationens existens i en osäker värld fylld av mörker. Trots den isande kylan fanns det ormar i rörelse. Jag är förvissad om att dagens finländare, också de nationella beslutsfattarna, kan värdesätta vår historia och uppskatta tidigare generationers uppoffringar fullt ut. Jag är övertygad om att nationen också idag har förmågan att komma samman – att sätta de stora frågorna i främsta rummet och att förmedla budskapet om det finländska, om självständigheten och friheten, den nordiska demokratiska samhällsordningen och jämställdheten, till nya generationer. Olen vakuuttunut siitä, että kansakunnalla on kyky tänäänkin kokoontua yhteen - laittaa suuret asiat etusijalla ja siirtää suomalaisuuden, itsenäisyyden ja vapauden, pohjoismaisen kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksen ja tasa-arvon viesti uusille sukupolville.